Blogi

Viides luokka retkeilemässä syksyllä 2020

Kirjoittanut 9.11.2020No Comments

© 2020, teksti ja kuvat Nina Hongisto

Helsingin Sanomissa oli artikkeli otsikolla: Viides luokka muuttaa kaiken. (HS 10.12.2004) Artikkelissa kerrottiin opiskelusta viidennellä luokalla.

Otsikko on edelleen hyvin osuva ja paikkansapitävä, vaikka aikaa on kulunut, ja vaikka asiaa katsottaisiin tällä hetkellä käytössä olevan Perusopetuksen Opetussuunnitelman perusteidenkin 2014 näkökulmasta.

Viidennellä luokalla opiskellaan jo monia oppiaineita. Äidinkieli ja kirjallisuus sekä matematiikka ovat tietenkin ne, joita on tuntimääräisesti eniten. Lukujärjestyksestä löytyvät myös vieraat kielet (englanti & saksa), uskonto/elämänkatsomustieto, liikunta, kuvataide, eurytmia ja musiikki. Lisäksi opiskellaan sellaista oppiainetta kuin ympäristöoppi, mikä sisältää lähes kaikkea ”maan ja taivaan välitä”. Viidennen luokan ympäristöopin asiasisältöihin kuuluvatkin mm. ripaus terveystietoa, biologiaa, maantietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, fysiikkaa ja kemiaa.

Mieleen nousee, että miten tästä paketista sitten oikein selvitään. Steinerkoulussa siihen pyritään vastaamaan pedagogiikan avulla.

***

Steinerkoulussa opiskellaan työstämällä mielikuvia, toiminnallisesti sekä itse tekemällä (tunne ja mielikuvat – opettaja käyttää opetuksessaan eloisasti luonnehtivaa kerrontaa, tahto – omien tahdonvoimien käyttäminen vahvistaa yksilöllistä minäkuvaa ja identiteettiä sekä kehittää tervettä itseluottamusta, tieto – opettaja tukee ja vahvistaa oppilaan tiedollista kehitystä). Lisäksi retket kuuluvat olennaisesti jokaisen vuosiluokan koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan.

Retkillä oppilas oppii kokonaisvaltaisesti ja oppiainerajat ylittävästi yhdessä luokkatovereidensa kanssa.

***

Opettajan päiväkirjamerkintä retkipäivästä 30.9.2020

Viidennen luokan retki suuntautui Aurajokirantaa pitkin määränpäänään Turun linna. Keittiö oli laittanut meille jo aamuvarhaisella hyvät eväät. Toki kotoakin oli eväitä otettu mukaan retkeä varten. Jokaisella oppilaalla oli repussa lisäksi pieni vihko ja kynä muistiinpanoja varten.

Sää suosi meitä. Syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin.

Matkalla koululta jokirantaa pysähdyimme tuon tuostakin tunnistamaan puita, kasveja ja lintuja. Kun joku oppilas huudahti: ”Mikä tuo lintu on?”, niin ei aikaakaan, kun joukosta jo kerrottiin, että kyseessä on lokki. Sitten yhdessä mietimme, että olisiko se naurulokki, merilokki, harmaalokki? Jokainen oppilas teki omia muistiinpanojaan vihkoonsa.

Koulumme sijaitsee ”täl puol jokkee”, joten lähdimme pienelle jokiristeilylle Förillä (Turussa Aurajoen yli kulkeva kaupunkilautta). Matkalla joen yli pohdimme, oliko Föri lautta, laiva vai lossi ja miten se kulkee. Moottorillako? Onko joessa vaijeri?

Joen toisella rannalla tutkimme lisää kasvillisuutta; oikeita pietaryrttejä ja Päivänkakkara-veistosta (Jani Rättyän ja Antti Stöckellin 25 metrinen puusta, metallista ja lujitemuovista tehty veistos.)

Ensimmäinen varsinainen taukopaikka oli Forum Marinumin laiturissa sijaitsevan fregatin Suomen Joutsenen kohdalla. Tauon aikana osa oppilaista kiipeili pienoismalleilla ja osa nautti jo vähän evästarjonnastaan.

Matka jatkui kohti Turun linnaa. Siellä meitä oltiinkin jo vastassa ja pääsimme lähtemään heti opastetulle kierrokselle.

Vuosien varrella olimme laulaneet Martinpäivänä lauluja, tehneet lyhtyjä ja opettaja oli kertonut legendoja Pyhästä Martista. Nyt saatoimme yllättäin nähdä, että Turun linnan Sturen kirkossa olikin todella vanha Pyhän Martin puuveistos. Alaluokkien legendat ja Turun linnasta löytyvä historiallinen veistos olivatkin siis sama asia. Eikä siinä vielä kaikki. Samasta Sturen kirkosta löysimme myös Pyhää Yrjöä lohikäärmeineen esittävän keskiaikaisen puuveistoksen. Mieleen muistuivat taas tutut legendat.

Opastetulla kierroksella opimme vaikka mitä, myös arkkitehtuuria ja perspektiiviä. Kierros oli hyvä, mutta silti oli jo aika nauttia eväät linnan puistossa ennen paluumatkaa.

Jotta matka olisi oppiainerajat ylittävää, niin matematiikkaa unohtamatta, opettaja pyysi arvioimaan kuinka pitkä Suomen Joutsen on? Hyviä arvauksia sateli oppilaiden keskuudesta 30 metristä 90 metriin. Arvio piti silti tarkistaa ja niinhän siinä kävi, että fregatin pituus oli kuin olikin 101 metriä.
Muutama puu siinä vielä matkalla tunnistettiin ja palattiin koululle taas yhtä kokemusta rikkaampina.
Reippaat oppilaat olivat käyttäytyneet upeasti liikenteessä ja Turun linnassa, ottaneet kaikki huomioon, niin omat luokkatoverit kuin kaupungilla liikkuneet muutkin ihmiset. Hyvä viides luokka! Kiitos seurasta. Oli hauskaa!