Blogi

”Se oli maailman lyhyin satu!” Eläinteemaa 2. luokan äidinkielenopetuksessa

Kirjoittanut 18.9.2019 No Comments

Blogitekstissä kerron 2. luokan kuulumisia äidinkielen jaksolta.

2. luokan äidinkielen kertomusaineistoon kuuluvat vahvasti eläinsadut eli faabelit. Tarinat ovat lyhyitä, mutta niiden karikatyyrimäiset hahmot huvittavat. Hidas kilpikonna voittaakin ylimielisen jäniksen juoksukilpailussa ja pieni, avuton hiiri voi auttaa isoa ja mahtavaa leijonaa. Tarinoiden eläimet ovat nokkelia, mahtailevia, juonikkaita ja auttavaisia. Ihan niin kuin 2.luokkalainenkin. Faabeleissa on aina joku moraalinen opetus, mutta sitä ei oppilaille alleviivata. Opettajan ei tarvitse avata tarinoiden vertauskuvallisuutta ihmisten elämään, lapsi kokee sen ilmankin, ikäkaudelleen sopivalla tavalla. Kun 1.luokalla kertomusaineistona olivat pitkät Grimmin sadut, ovat faabelit aivan toista laatua. Niin kuin yksi oppilas tarinan jälkeen huudahtikin: ”Se oli maailman lyhyin satu!”

Tarinan kerronta etenee luokassa kolmen päivän rytmissä. Kun opettaja on kertonut tarinan, se muhii yön yli ja seuraavana päivänä oppilaat jälleenkertovat sen. Tämän uudelleen kerrotun sadun oppilaat tiivistävät yhdessä tekstiksi, jonka opettaja kirjoittaa taululle. Miten tarinan saisi kerrottua mahdollisimman lyhyesti? Niin että kaikki olennainen kuitenkin tulisi kerrottua? Siinäpä pohtimista! Toisen mielestä metsän kukkienkin kuvailu on ensiarvoisen tärkeää ja jonkun toisen mielestä pelkkä otsikko riittäisi. Yhdessä laadittu teksti jäljennetään vihkoon ja näin tulee harjoiteltua myös käsialaa, välimerkkejä ja pienaakkosia. Taitavimmilla kirjoittajilla on mahdollisuus tehdä oma tiivistelmä, jolloin he pääsevät tuottamaan omaa tekstiä. Kolmantena päivänä satu vielä työstetään taiteellisesti – joko piirtäen, mehiläisvahasta muovaillen tai maalaten.

Syksyn ensimmäisellä äidinkielenjaksolla draama on myös vahvasti läsnä. Aamutoimissa oppilaat ovat muun muassa ryhmissä esittäneet pantomiimina eri eläimiä. Miten kukko liikkuu? Kuinka esittää sopulia? Ryhmän kanssa arimmatkin uskaltavat astua luokan eteen.

Nyt luokka valmistelee pienryhmissä nukketeatterinäytelmiä. Nuket ovat opettajan varastoista löytyviä sormi- ja käsinukkeja. Näytelmiä tehdessä on käyty läpi teatterisanastoa: mitä tarkoittaa rooli ja lavastus? Entäpä vuorosanat? Jokaisella oppilaalla on joku vuorosana lausuttavanaan. Esiintyminen vähän jännittää, mutta kyllä sitä odotetaankin! Ryhmät työstävät näytelmistä myös käsikirjoitukset ja valmis näytelmä esitetään omalle luokalle.

Äidinkielessä uusi harjoiteltava asia 2.luokalla on luetun ymmärtäminen. Nämäkin tekstit  tietysti liittyvät eläimiin, kuinkas muutenkaan! Tarinoiden, draaman, luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen ohella äidinkielessä kulkee mukana lukukirja. Syyslukukauden aikana on käyty jo kahdesti kirjastossa. Kirjoittamista tukevat muotopiirrustusharjoitukset, jossa harjoitetaan käden ja silmän yhteistyötä.

Myös käsitöissä eläinteema on vahvasti läsnä. Jokainen virkkaa oman, itsesuunnittelemansa eläinkäsinuken. Eläimen täytyy olla joku Suomen luonnossa elävä, muita rajoituksia ei ole. Tekeillä on mm. naali, susi, kettu, päästäinen, punkki, ahven, perhonen ja pupu. Valmiilla, itsetehdyillä käsinukeilla suunnitellaan ja toteutetaan teatteriesitys. Sinne esitykseen kutsutaan sitten jo muitakin luokkia katsomaan!