
It was the best of times, it was the worst of times… (Charles Dickens)
Elämme poikkeuksellisia aikoja. Olin aloittanut jo helmikuussa kirjoittamaan tätä blogia koskien englanninopetusta steinerkouluissa. Teksti oli melkein valmis – olin kertonut, millaisia periaatteita Steinerilla alun perin oli ollut varhaiseen kielenopetukseen liittyen, ja kuinka tärkeää alaluokkien opettajan oli herättää vieraan kielen fraasit, äänteet, intonaatio ja kohdekielen kulttuuri eloon luokkahuoneessa. Olin kuvaillut, kuinka vasta kolmannella vuosiluokalla aletaan maistella kirjainyhtymiä ja kirjoitusasua suhteessa 1. ja 2. luokalla opittujen tuttujen sanojen, lorujen ja laulujen ääntämiseen. Olin pohtinut erilaisia välivaiheita pitkän vieraan kielen oppimisessa aina ylioppilaskirjoituksiin saakka sekä verrannut Suomen steinerkoulujen opetussuunnitelmaa siihen kansainväliseen ihannemalliin, jonka mukaan steinerpedagogista kieltenopetusta olisi kyllä huomattavasti helpompi toteuttaa.
…it was the age of wisdom, it was the age of foolishness…
Sitten tuli COVID-19. Digiloikasta tuli konkretiaa yhdellä rysäyksellä, kun koulut suljettiin koronaviruksen vuoksi maaliskuussa 2020. Tässä tilanteessa tuntui mahdottomalta julkaista kirjoitus, jossa pohdittiin kieltenopetusta erityisesti lähiopetuksen työtapojen näkökulmasta, viitattiin mm. th-äänteitten ja englannin neljän s-äänteen harjoitteluun kuorolausuntana opettajan mallin mukaan, tai vihkotyön opetteluun kädestä pitäen, unohtamatta värien ja kuvituksen merkitystä vieraissa kielissäkään. Ennen koronaa ehdin aloittaa kuudennen luokan oppilaitten kanssa maantuntemusvihon tekemisen. The World of English -vihko oli saatu hyvään alkuun ja tunneilla oli keskusteltu vilkkaasti mm. Australian ja Uuden-Seelannin nähtävyyksistä ja eläimistöstä. Kartat ja liput oli väritetty, Uluru piirretty paikoilleen ja tekstit kuvitettu asianmukaisesti. Lopputuloksena sain ihastella toinen toistaan upeampia vihkoja!

Koko projektin ideana oli ollut aktivoida jo opittuja rakenteita ja harjoitella suullista vuorovaikutusta kyselemällä ja vastailemalla. Sivutuotteena sitten opittaisiin sitä kulttuuriakin ja syntyisi kaunis vihko muistoksi. Miten ihmeessä tämä nyt ollenkaan onnistuisi, jouduin pohtimaan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, eikä olisi ollut myös monen muun luokan etäopetus valmisteltavana, olisin ehkä päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun kuin lataamaan kaiken materiaalin Driveen, lukemaan tekstit äänitiedostoiksi ja antamaan oppilaille Discordin kautta ohjeita.
…it was the epoch of belief, it was the epoch of incredulity…
Ilmiömäisen taidokkaasti osaavat kuudesluokkalaiset kuitenkin sukkuloida tekstikanavien, puhekanavien, yksityisviestien ja linkkien keskellä. Murheetkin ovat normaalia alakoulun arkea…Yksi on hukannut vihkonsa. Toinen ei löydä ohjeita. Kolmas kyllä teki läksyn, mutta ei muistanut palauttaa siitä kuvaa. Joku teki väärälle sivulle, väärällä värillä, väärän kuvan tai väärän lipun. Näistä kaikista selvitään aivan samoin kuin ennenkin. Kadonnut vihko löytyi lopulta suuretsintöjen tuloksena ja muutkin murheet saatiin korjattua.
On myös ilahduttavaa ja jotenkin liikuttavaakin tässä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa huomata oppilaitten iloinen englanninkielinen höpöttely kokeiluksi avaamallani English Chat -kanavalla. Pitäisiköhän vähän huolestua siitä, että osa juttelusta tapahtuu selvästi muitten oppituntien aikana…? Läksyä kuulusteltaessa kysyn, mitä haggis on ja oppilaat tietävät hienosti, että it is sheep stomach, it’s traditional scottish food tai it is a food in Scotland. Mission accomplished. Well done, see you next time! Vielä peukku, smilie tai vilkutus perään luomaan virtuaaliluokan tuntua. Ja hienosti ne vihotkin edistyvät, ainakin useimmilla.

Myös seitsemäsluokkalaiset käyttävät Discordia ja palauttelevat sinne todisteita työskentelystään. Koska halusin antaa jokaiselle palautetta läksyksi annetusta aineesta ja korjailla ainakin niitä perusrakennevirheitä, opettelivat oppilaat mukisematta lataamaan aineensa Google Driveen. Siitä taidosta on heille kyllä hyötyä myöhemminkin ja Google Docsin kätevyys aineitten korjaamisessa ja palauttamisessa helpottaa etätyöskentelyn arkea edes vähäsen.
Yhtäkkiä kaikki käyttämäni viestintäkanavat ovat nimittäin täyttyneet sekalaisista tarjouksista ja linkeistä kustantajilta ja aineryhmittymiltä. Juuri kun on ehtinyt yhteen tutustua, tulee seitsemän seuraavaa, jotka saisi nyt käyttöön ilmaiseksi – ja tätäkin voisit, opettaja, kokeilla ja olethan jo tutustunut uusimpaan superhyperultimate-ohjelmaamme? Kunhan nyt saisi etäopiskelun edes jotenkin pyörimään ilman, että kaikki päivät venyvät yömyöhään. Ainakin on yritettävä löytää se tunnin aloituksena luettu ja kesken jäänyt Famous Five -kirja jostakin äänikirjana, tai edes e-kirjana, mietin, ja tallennan ne seitsemän linkkiä myöhempää tutustumista varten.
…it was the season of Light, it was the season of Darkness…
8. luokasta ylöspäin etäopetus toteutetaan pääsääntöisesti samaa oppimisalustaa, Google Classroomia, käyttäen. Yseille ja lukiolaisille Classroom on tuttu jo ennestään, mutta perusasteen viimeistä luokkaa suorittavien ysien jaksaminen mietityttää silti. Osa joutuu selviytymään koulupäivistään yksin, osalla koko perhe on koronakaranteenissa etätöitä tehden, älylaitteita kenties jakaen ja ohjepaljouden keskellä navigoiden. Myös päättöarviointi pitäisi onnistua tekemään mahdollisimman objektiivisesti etäkokeitten haasteista huolimatta.
Ihmeellisen nopeasti myös kasit ovat tottuneet tervehtimään englanniksi läsnäolonsa merkiksi tunnin alkaessa ja siirtymään sitten työskentelemään ohjeitten mukaisesti. Tarkista läksyt. Kilauta kaverille. Tee suullinen harjoitus, kielioppi vihkoon, raportoi opettajalle. Muista palauttaa läksyt, kysyä kaikki hankalat asiat ja arvioida oma osaamisesi. Kuuntelukoettakin on jo ehditty kokeilla etänä, ja erinäisten teknisten kommervenkkien jälkeen kaikkien suoritus on nyt saatu raportoitua Wilmaan.
Moominland Midwinter odottaa tosin edelleen linkittämistä oppilaille. Entä jos koulut avataan sittenkin taas huhtikuussa, ehtiihän sen lukea loppuun silloinkin. Ei avata, sanoo ääni sisälläni, ei varmasti avata.


…it was the spring of hope, it was the winter of despair…
Lukiolaisten kulttuurikurssi ENA3 on juuri alkamassa. Yhtenä kurssivaatimuksena on lyhentämättömän romaanin lukeminen englanniksi ja kirja-arvostelun laatiminen. Kirjastot ovat kiinni, mutta onneksi vielä saa e-kirjoja Vaskista, ja netistäkin voi löytää e-kirjoja ilmaiseksi, jos osaa etsiä. Tutkin omat varastoni…nuo maailman lentokentiltä matkalukemiseksi hankitut bestseller-pokkarit pääsevät nyt yhteiskuvaan, jonka lataan kurssialustalle. Pitänee käväistä koulun kirjastossakin listaamassa sieltä löytyvät teokset. Klassikot, ne ovat aina suositeltavia, olen ohjeistanut oppilaita. Pitäisikö sittenkin tarjota luettavaksi myös kaapin kätköistä löytyneitä oman opiskeluaikani kirjallisuuskursseilla vaadittuja teoksia by Graham Greene, D.H. Lawrence, Evelyn Vaugh…? Aika harva nuori nykyään valitsee pakolliseksi luettavakseen edes Jane Austenia, Mark Twainia tai Charles Dickensiä, jotka vielä kymmenisen vuotta sitten kelpasivat melko yleisesti. Can we watch the movie instead? No, not this time, sorry.
Niin, Dickens. Tuo Dickensin teoksen A Tale of Two Cities kuuluisa aloitus tuntuu kuvastavan varsin hyvin myös tätä päivää. Teknologia ja tekoäly kilpailevat jalansijasta taiteen, runollisuuden ja tietoisuuden heräämisen kanssa. Lääketiede on kehittynyt huippuunsa, mutta siitä huolimatta yksi pieni virus voi hetkessä pysäyttää koko maailman ja ajaa ihmiskunnan kotelovaiheeseen. Kun lopulta sitten kuoriudumme ja levitämme siipemme, voiko mikään enää palata entiselleen?
It was the best of times, it was the worst of times…