Taustaa
Eurytmia herättää oppilaissa monenlaisia tunteita. Toisten mielestä se on ihana oppiaine ja toisten mielestä ikävin. Se on oppiaine, jota peruskoulussa ei ole, ja siksi steinerkoulujen oppilaat joutuvat tilanteisiin, joissa heidän pitää kertoa mitä ja minkälaista se on. Tämä ei ole helppoa. Eurytmian selittäminen ja kuvaaminen ei ole helppoa eurytmian opettajallekaan, ainakaan lyhyt sellainen. Yritän kuitenkin jälleen kerran ja aloitan historiasta.
Eurytmia sai alkunsa samoihin aikoihin, kuin moderni/vapaa tanssi 1900-luvun alussa. Vapaan tanssin edustajat yrittivät vapauttaa tanssin klassisen baletin jäykistä muotosäännöistä. Isadora Duncan, joka oli yksi tunnetuimmista vapaan tanssin edustajista, esiintyi ympäri Eurooppaa samoihin aikoihin, kun ensimmäiset eurytmistit pitivät esityksiä. Eurytmian syntyyn vaikutti myös tarve uudistaa liikuntataidetta. Ihminen pystyy puhumaan ja laulamaan ja nämä, vain ihmisen ihmisyyden ilmaisun taidot, voidaan toteuttaa myös liikkeillä. Eurytmia on siis näkyvää puhetta ja näkyvää laulua. Usein muistutan oppilaille, että äänne on jotain, joka puhutaan ja joka voidaan kuulla ja kirjain on jotain, joka voidaan kirjoittaa ja lukea. Eurytmiassa liikkeenä tehdään näkyväksi se mitä voimme sanoissa ja runoissa kuulla tai puhua. Säveleurytmiassa liikkeillä tehdään näkyväksi se mitä pystyisimme myös laulamaan. Esittävää taiteellista eurytmiaa edustavat muutamat ryhmät maailmassa ja sen lisäksi kaikkien eurytmistien ammattitaidon ylläpitämiseen kuuluu myös taiteellinen harjoittelu ja esiintyminen. Suurin osa eurytmiasta tapahtuu maailmassa varmaankin steinerkouluissa eurytmiatunneilla.
Koulueurytmia
Palatkaamme koulueurytmiaan. Ensimmäinen Steinerkoulu perustettiin vuonna 1919 Saksaan. Eurytmia otettiin oppiaineeksi heti ja se on siitä lähtien kuulunut Steinerkoulun (Waldorfkoulun) opetussuunnitelmaan. Steinerpedagogiikan kansainvälinen foorumi pitää Steinerkoulun yhtenä kriteerinä sitä, että koulussa on lapsille eurytmiaopetusta.
Eurytmiaopetuksen tavoitteet ja sisällöt
Eurytmiaopetuksen yleisenä tehtävänä ei ole kouluttaa lapsista vuosien kuluessa eurytmistejä, vaan antaa eurytmian tekemisen avulla heille valmiuksia, joita he tulevat tarvitsemaan elämässään. Näitä valmiuksia ovat: kaunis perusliikkuminen, hyvä ryhti, oman kehon hallinta, kyky liikkua yhdessä muiden kanssa, kyky keskittyä, tilan hahmottaminen, geometristen muotojen ymmärtäminen, musiikin eri laatujen tunnistaminen, rytmitaju, kielen laatujen tunnistaminen, yhteistyötaidot jne. Eurytmia tukee lapsen kokonaisvaltaista kehittymistä ja oppimista eri ikäkausien herkkyyksien mukaan. Eurytmian opetussuunnitelmassa täydennetään luokka-asteen yleisiä tavoitteita.
Eurytmiaopetuksen yksi tehtävä on tukea lapsen terveen liikuntaelimistön kehitystä. Erityisesti ala-asteella tehdään tämän vuoksi monenlaisia koordinaatiokykyä, tasapainoa, rytmillistä liikuntaa, ketteryyttä, nopeutta jne. edistäviä harjoituksia. Esimerkiksi ensimmäisellä luokalla harjoitellaan, kunnes jokainen lapsi osaa hyppyaskeleen, laukan, tasajalkahypyn, yhdellä jalalla seisomisen ja hypyn sekä liikkumisen ja pysähtymisen eron. Eurytmiatunneilla alaluokilla harjoitellaan myös erilaisia laadullisuuksia, joiden avulla tullaan kohti taiteellisuutta. Minkälaisia ovat hiipivä askel, kissan hypähdykset, kotkan lento, veden virtaaminen, tulen lieskojen leimahdukset jne.? Kaikki nämä laadullisuudet harjoitellaan liikkeiden avulla. Harjoitteluissa käytetään apuna runoja ja musiikkia. Ala-luokilla säestäjä on mukana kaikilla tunneilla. Olen usein sanonutkin vanhemmille ja lapsille, että he ovat todella etuoikeutettuja, kun saavat kerran viikossa liikkua elävän säestyksen kanssa ja kuulla kaunista musiikkia.
Harjoitukset, joita eurytmiatunneilla tehdään, vaikeutuvat joka vuosi. Esimerkiksi kun harjoitellaan tilan hahmottamista, piirin muodostamisen ja suoraa ja kaarevaa matkaa kulkemisen jälkeen tehdään seuraavana vuonna harjoituksia neliössä ja kolmiossa. Peilikuvina tehtävät harjoitukset ovat myös tärkeitä ja ne muuttuvat monimutkaisemmiksi vuosi vuodelta. Ylemmillä luokilla on vaikeita geometrisia muotoja ja muotojen siirtoja.
Säveleurytmia ja äänne-eurytmia läpäisevät toisensa opetuksessa alemmilla luokilla. Opetuksen pitää olla rytmillis – musikaalista, jotta se vastaa alaluokkalaisen lapsen olemusta. Kolmannella luokalla harjoitellaan kaikki äänteet perusmuotoisina, niin että lapset tunnistavat ne. Kolmannella luokalla harjoitellaan myös C-duurin sävelet, joita voidaan sitten käyttää pienissä musiikkikappaleissa. Yhdeksännen ikävuoden jälkeen lapsi kykenee jo tunnistamaan paremmin oman liikkumisensa laadun ja siihen liittyvät asiat. Näin häneltä voi jo opetuksessa vaatia harjoitusten tarkempaa tekemistä.
Suhtautuminen eurytmiaan oppiaineena
Miten lapset sitten suhtautuvat eurytmiaan? Ensimmäiseltä luokalta neljännelle luokalle lapset tulevat yhä taitavimmiksi vuosi vuodelta ja ainakin opettajan näkökulmasta näyttävät tekevän harjoitukset tyytyväisinä ja nauttivan oppimistaan uusista asioista (tämä koskee siis suurinta osaa oppilaista). Viidenneltä luokalta lähtien osa oppilaista alkaa kyseenalaistaa eurytmian tarpeellisuutta ja oppitunneilla voi olla rauhattomampaa. Opettajan tehtävä on kuitenkin saada tunnit rauhallisiksi, niin että kaikilla on mahdollisuus oppia. Murrosikä tuo omat haasteensa. Kehon hallinta ei enää olekaan yhtä helppoa kuin alemmilla luokilla ja sosiaaliset paineet ulkonäön suhteen voivat tehdä olon epämukavaksi. Jokainen meistä aikuisista varmaankin muistaa miten vaikeaa on olla omassa kehossaan murrosiässä. Eurytmiassa opettajan tehtävä on kuitenkin saada nuoret yhä liikkumaan. Usein kokemukseni mukaan tilanne voi rauhoittua yhdeksännellä luokalla ja nuoret kykenevät taas nauttimaan eurytmiasta. Eurytmian sujumiseen ja siihen positiivisesti tai negatiivisesti suhtautumiseen voi vaikuttaa suuresti yksikin oppilas, joka on luokassa mielipidevaikuttaja. Tämä on yksi syy, miksi toisilla luokilla eurytmiasta pidetään enemmän kuin jollakin toisella luokalla.
Miksi eurytmia?
Kuten mainitsin, eurytmia on ollut aina Steinerkoulujen opetussuunnitelmassa. Nykyisin tutkimuksissa on todettu liikunnan/tanssin ja musiikin terapeuttiset ja kehitystä tukevat mahdollisuudet. Eurytmiassa yhdistyvät liike, jolla ilmaistaan ja musiikki eli juuri nämä tutkimuksissa hyviksi todetut asiat. Väitän, että Steinerkoulujen lapset ovat erittäin onnellisessa asemassa, kun he saavat kerran viikossa harjoittaa juuri näitä taitoja, vaikka se voi lapsen mielestä välillä tuntua raskaalta. Eurytmian yksi tärkeä tehtävä onkin tuoda tahto lapsen käyttöön. Tahdolla tarkoitan tässä kykyä/voimaa/tekoa tehdä joku asia. Olenkin maininnut joskus esitelmissä, joita olen eurytmiasta pitänyt, että eurytmia auttaa ihmistä tuomaan ajatuksen tunteen kautta teoksi. Lopuksi haluaisin vielä korostaa, että eurytmia ei ole vain joku ”täyteaine” kuten ei mikään taide- tai kädentaitojen aine, vaan sillä on tärkeä tehtävä auttaa lasta ja nuorta kasvamaan ja kehittymään toimivaksi, osaavaksi, ajattelevaksi ja tuntevaksi omaksi itsekseen.
Toimin Turun Steinerkoulussa eurytmiaopettajana 1998-2008 ja nyt sain vielä tänä vuonna tarttua eurytmian opettajan työhön, vaikka polveni (joissa on molemmissa kulumaa) eivät tästä kovin pidäkään. Tässä väliaikana olen ollut välillä hoitotyössä (toinen ammattini on sairaanhoitaja) ja pitänyt Turun Steinerkoulussa erityiseurytmiaa. Palaan luultavasti pitämään erityiseurytmiaa ensi vuonna ja vakituinen eurytmianopettaja tulee takaisin. Kiitän kaikkia oppilaita ja vanhempia jo näin etukäteen hyvästä yhteistyöstä. Oppilailla on ollut tottumista minun tapaani opettaa ja minulla on yhä haasteita muistaa kaikkien oppilaiden nimiä. Nyt olemme kuitenkin oppilaiden kanssa siinä tilanteessa, että tunnit sujuvat hyvin ja olemme oppineet paljon toisistamme ja eurytmian sisällöistä.
Seuraava blogitekstini tulee käsittelemään kouluissa tehtävää erityiseurytmiaa
Ystävällisin terveisin Pirkko Tolmunen
