Aleksis kiven näytelmässä Nummisuutarit (1864) suutari Topias katselee kosioretkelle lähdössä olevaa poikaansa Eskoa ja muistelee omaa nuoruuttaan ”yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin”. Kaksikymmentä vuotta sitten aloitin itse työni tässä koulussa historian ja yhteiskuntaopin opettajana sekä lukion opinto-ohjaajana. Kuten suutari Topias, olen itsekin joutunut monesti vastaavanlaisen ihmetyksen valtaan nähdessäni entisten oppilaiden kasvaneen aikuisiksi ja löytäneen oman paikkansa maailmassa. Vähintään yhtä hämmentynyt olen välillä ollut ihmetellessäni lukiossa ja lukio-opiskelussa tapahtuneita muutoksia näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Ennen kaikki oli paremmin, sanoisi mielensäpahoittaja. Vai onko kehitys ollutkin kenties edistystä? Usein totuus löytyy jostain äärimmäisten ajatusten puolivälistä.
Ympäröivän yhteiskunnan ja maailman muutosten kiihtyvä tahti heijastuu vääjäämättä myös koulumaailmaan. Lukion muuttui kurssimuotoiseksi 1980-luvun alussa ja luokattomaksi 1990-luvun lopussa samaan aikaan kun Turun Steiner-koulun lukio sai alkunsa. Steiner-koulujen lukiot säilyivät edelleen luokkamuotoisina, vaikka syventävien kurssien osalta luokkamuotoisuus ei enää nykyään täysin toteudukaan.
2000-luvun alussa toteutettiin ensin lukion opetussuunnitelman uudistus vuonna 2003 ja kolme vuotta myöhemmin ylioppilastutkinnon ainereaaliuudistus vuonna 2006. Uuden opetussuunnitelman ja ainereaaliuudistuksen myötä erilaiset aineistotehtävät (teksti-, kuva- ja tilastoaineistot) lisääntyivät ainekohtaisissa reaalikokeissa olennaisesti, mikä toi uusia haasteita lukiolaisille. Tehtäväaineistojen ymmärtäminen, tulkinta ja vertaileminen vaativat enemmän omaa ajattelua, lähdekritiikin hallintaa sekä opiskeltujen perusasioiden soveltamista. Samalla myös oppiainerajat ylittävien tehtävien lisääntyminen ylioppilaskirjoituksissa muutti vaatimustasoa astetta haastavammaksi.
Tieto- ja viestintätekniikan yleistyminen 2010-luvun alussa toi digitaaliset opiskeluympäristöt sekä digitaaliset oppimateriaalit perinteisten vihkojen ja oppikirjojen rinnalle ja osin niiden tilalle. Entiset kirjastokäynnit korvannut tiedonhaku verkosta korostaa entisestään lähdekritiikin merkitystä ja sen hallitsemista. Digitaaliset kurssikokeet ovat syrjäyttäneet paperikokeet ja lisääntyneet verkkokurssit eri lukioissa edellyttävät tietoteknisen osaamisen lisäksi myös omatoimista itsenäistä opiskelua. 2020-luvun alku toi vielä mukanaan koronaepidemian, mikä muutti koulunkäynnin ajoittaiseksi etäopiskeluksi.
Vuosina 2018-2020 toteutettu korkeakoulujen haku-uudistus korostaa entisestään lukion ylioppilastutkinnon arvosanoja, koska suurin osa korkeakouluun hakijoista valitaan nyt pelkästään ylioppilastutkinnosta saatujen arvosanojen perusteella. Valintakokeiden määrää ja merkitystä vähennettiin uudistuksen myötä huomattavasti. Samalla luotiin kahden korin pisteytysmalli, missä eri oppiaineet arvotettiin merkityksellisiin ja lähes merkityksettömiin ylioppilastutkinnon arvosanoista saatavien pisteiden mukaisesti. Ylioppilastutkinnon ja erityisesti matematiikan ja äidinkielen arvosanojen merkityksen kasvaminen luo ymmärrettävästi lisäpaineita jatkokoulutuspaikkojaan miettiville lukiolaisille.
Ylioppilastutkinto muuttui digitaaliseksi asteittain vuosina 2016-2019. Nyt ylioppilastutkinto uudistuu jälleen keväällä 2022, jonka jälkeen kokelaan on suoritettava vähintään viisi koetta nykyisen neljän sijaan. Tämäkään uudistus tuskin lukiolaisen paineita entisestään vähentää.
Lukion opetussuunnitelma uudistettiin vuonna 2016. Nyt kun kaikki kurssit on juuri hädin tuskin ehditty kerran pitää, niin syksyllä 2021 astuu jo uusi opetussuunnitelma voimaan. Samaan aikaan uuden opetussuunnitelman kanssa astuu voimaan myös opetusvelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen. Lukio-opintojen muuttuminen maksuttomaksi ilahduttaa lukiolaisperheitä, mutta heijastuu kassavajeena kouluissa ja kuntataloudessa.
Lukioikäisten keskuudessa viime vuosina selvästi lisääntynyt henkinen pahoinvointi, someriippuvuus ja keskittymisvaikeudet ovat lisänneet erityisen tuen tarvetta ja tukea lukiossa. Aikaisempiin vuosiin verrattuna yhä useampi abiturientti hakee myös ylioppilastutkintolautakunnalta erityisjärjestelyjä yo-kokeeseen. Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot sekä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet ovat lisääntyneet. Lukemisen vähentyminen on heikentänyt kielen ymmärtämistä ja yhteen asiaan keskittyminen ilman sosiaalista mediaa on suurelle osalle täyttä utopiaa. Asteittain vuosina 2019-2021 voimaan astunut uusi lukiolaki pyrkii osaltaan tuomaan tilanteeseen helpotusta velvoittamalla lukiot tarjoamaan opiskelijoille erityisopettajan tukea sekä lisäämään opinto-ohjauksen määrää.
Työelämässä tapahtuvat muutokset, kuten joidenkin vanhojen perinteisten ammattien katoaminen ja täysin uusien työnkuvien syntyminen hämmentää myös tulevaisuuttaan suunnittelevia nuoria. Paineet itselle mieluisan jatko-opiskelupaikan löytämisestä ja saamisesta lisäävät stressiä erityisesti lukio-opintojen loppuvaiheessa. Vaatimukset ovat lisääntyneet lukio-opinnoissa, ylioppilaskirjoituksissa sekä jatko-opintoihin hakeutumisessa samalla kun sosiaalinen elämä ja aikuisuuteen kasvaminen on osittain siirtynyt meille aikuisille täysin tuntemattomaan digitaaliseen sometodellisuuteen. Oliko ennen paremmin?
Suutari Topiaksen sanoin: ”Niin muuttuu mailma, Eskoni.”
Kevään 2021 ylioppilaskirjoitukset Turun Steiner-koulun liikuntasalissa. Kuva: Heikki Isotalo
