Lyhyesti pedagogiikasta

Steinerpedagogiikka

  • kasvattaa ihmistä kokonaisuutena
  • kehittää tasapainoisesti tahtoa, tunnetta ja ajattelua
  • älyn lisäksi kehitetään tunneälyä eli sydämen sivistystä
  • kasvattaa aloitekykyisiä, luovia ja aktiivisia kansalaisia
  • vahvistaa yksilön itsetuntemusta ja siten oman paikan löytämistä maailmassa
  • tekee oppimisesta kiinnostavaa ja luovaa
  • perimmäisenä päämääränä on ihmiseksi kasvaminen

Ikäkausiopetus

Steinerpedagogiikan ikäkausiopetus perustuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan kaikella ihmisen kasvulla ja kehityksellä on omat herkkyyskautensa. Opetuksessa näitä herkkyyskausia käytetään hyväksi. Ihmisen kehitystä tarkastellaan seitsenvuotisen rytmin avulla. Opetusmenetelmät ja sisällöt muuttuvat kun lapsi kehittyy ja muuttuu.

0 – 6/7 vuotta

Syntymän ja koulukypsyyden välillä kasvun painopiste on fysiologisessa kasvamisessa ja kehittymisessä. Tämä on myös toiminnaalisuuden (tahdon) kasvatuksen päävaihe. Lapsi oppii jäljittelemällä aikuisia (puhumaan, toimimaan). Ympäristön merkitys on suuri – lapsi aistii herkästi ympäristöään. Kasvattajan tärkein tehtävä on olla kaiken tuon ehdottoman jäljittelyn arvoinen.

6/7 – 13/14 vuotta

Toisen seitsenvuotiskautensa alussa (tai ensimmäisen lopulla) lapsi aloittaa koulun ja elää tunne-elämänsä kehittymisen aikaa. Opetussisällöt muunnetaan eläviksi mielikuviksi kokemuksellisuuden kautta. Tunne-elämys ja kuvallisuus ovat opetuksen perusta. Murrosikää lähestyttäessä opetuksessa huomioidaan uusi kriittinen asenne ja kyky ajatella syy-seuraus suhteilla. Koulun alkamisesta kahdeksanteen luokkaan saakka eli koko toisen seitsenvuotiskauden ajan luokkaa ohjaa sama luokanopettaja.

13/14 – 18/21 vuotta

Murrosiästä aikuisuuteen painottuu ajattelun kehittyminen. Asioita tarkastellaan monesta eri näkökulmasta ja opettajan rooli muuttuu auktoriteetista asiantuntijaksi. Työskentely on itseohjautuvampaa ja analyyttisempää kuin aiemmin. Tiedollinen opetus painottaa kokonaisuuksien ymmärtämistä, jonka pohjalta pyritään herättämään oppilaan oma itsenäinen päättely ja oivaltaminen. Tiedollisen opetuksen vastapainona on edelleen paljon taito- ja taideaineita. Tavoitteena on suunnata nuori yhteiskuntaan ja nykyajan ymmärtämiseen.

Temperamenttikasvatus

Temperamenttijaottelu on eräs tapa tarkastella ihmisen luonnetyyppiä. Jokaisesta ihmisestä on löydettävissä kaikki temperamenttityypit, lapsella yleensä jokin toisia hallitsevampana.

Sangviininen – Melankolinen – Flegmaattinen – Koleerinen. Neljä temperamenttityyppiä toimivat opettajan työkaluina, apukeinoina luoda kullekin lapselle oma yksilöllinen oppimisympäristö. Perusajatuksena on kehittää ja hyödyntää vallitsevan temperamentin positiivisia mahdollisuuksia.

Temperamenteista ei puhuta oppilaille itselleen eikä niiden avulla leimata oppilasta. Temperamenttikasvatuksessa painotetaan oppilaan hyviä puolia ja hallitsevan temperamentin positiivisia mahdollisuuksia. Temperamenttipiirteitä ei pyritä poistamaan vaan niiden ajatellaan olevan osa lasta, joka opettajan on hyväksyttävä kokonaisuutena. Temperamenttia ei nähdä pysyvänä, vaan muuttuvana ja elävänä.

Valinnaisuudesta

Steinerkouluissa on vain vähän valinnaisuutta. Tämä perustuu ajatukseen ihmisen monipuolisuudesta – tekemällä, kokeilemalla ja opiskelemalla monia erilaisia asioita ja taitoja laajennetaan lapsen ja nuoren minäkuvaa. Tällöin opiskelu ei kavennu yhden osaamisalueen yksipuoliseksi vahvistamiseksi. Asiat, jotka eivät heti tunnu kutsuvilta, saattavat muuttua sellaisiksi aiheeseen paremmin tutustuttaessa.

Periaatteessa steinerkoulussa kaikki opiskelevat kaikkea, eikä koulussa esimerkiksi ole sukupuoleen sidottuja oppitunteja. Sekä tytöt että pojat virkkaavat ja tekevät puutöitä. Myös liikuntatunneilla toimitaan sekaryhmissä. Taito- ja taideaineet ovat kaikille pakollisia. Steinerkoulu ei kuitenkaan ole taidekoulu vaan taito- ja taideaineet toimivat vastapainona teoreettisille oppiaineille ja tukevat näin lapsen kokonaisvaltaista kasvua.

Taito- ja taideaineet

Steinerkoulussa ei harjoiteta taide- ja taitoaineita siksi, että kaikista pitäisi tulla käsityöläisiä tai taiteilijoita. Taideaineiden avulla harjoitetaan koko ihmistä. Lapsi hahmottaa maailmaa aistiensa kautta, ja erilaisiin materiaaleihin tutustuminen ja niiden työstäminen liittävät lapsen ympäröivään maailmaan. Ne myös kehittävät motorisia taitoja ja esteettistä arviointikykyä.

Iän karttuessa työn suunnittelu ja toteutustapa kehittyy. Kuvataiteessa tullaan tietoisemmaksi laaduista, ilmiöistä, erilaisista kauneuskäsityksistä jne. Taitoaineissa siirrytään perustekniikoista lähemmäs taideteollista ilmaisua.